Viikonloppuna luin Hesarista kirjailija Maria Mustarannan puheenvuoron ja Ylen artikkelin hyvinvointivaltion syntyhistoriasta ja tulevaisuudesta Suomessa. Se antoi minulle herätteen pohtia aiheita luonnon tarjoamien mahdollisuuksien näkökulmasta.
Yksilön hyvinvointi ei synny yksin, vaan rakentuu yhteisön, luonnon ja yhteisvastuun varaan. Kun yhteisöllisyys hiipuu ja yksilökeskeisyys korostuu, myös hyvinvointivaltion perusta horjuu. Luonto voi kuitenkin palauttaa meille kyvyn pysähtyä, löytää tyytyväisyyttä yksinkertaisista asioista ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Yhdessä tekeminen ja kokeminen luonnossa voi olla avain siihen, että yksilön ja yhteisön hyvinvointi tukevat toisiaan – ja että hyvinvointivaltiolla on edellytyksiä jatkaa kehitystään myös tulevaisuudessa.
Yhteisöllisyys – yksilön voimavara
Kirjailija Maria Mustaranta muistutti Helsingin Sanomien puheenvuorossaan, että yhteisön unohtaminen köyhdyttää sekä yksilöä että yhteiskuntaa. Yhteisöllisyys on ihmisen perustarve, ja sen puute näkyy suoraan hyvinvoinnissa. Ryhmämuotoisessa valmennuksessa, olen huomannut kuinka yksilö saa kokemuksen itsestään ryhmän jäsenenä. Tämä lisää ryhmäkoheesiota, itsensä arvostusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kun yksilö kokee olevansa osa yhteisöä, hänen hyvinvointinsa kasvaa – ja samalla yhteisö vahvistuu.
Hyvinvointivaltion kivijalka
Ylen artikkeli ”Hyvinvointivaltio rakentui työnteon päälle – miten käy, jos työssäkäyvät menettävät luottamuksensa siihen?” muistutti, että suomalainen hyvinvointivaltio ei syntynyt selkeän suunnitelman pohjalta, vaan kompromissien ja riitojen kautta. Hyvinvointivaltion kivijalka on ollut yhteisvastuu ja työnteko. Nyt rahoituspohja murenee, väestö ikääntyy ja globalisaatio haastaa järjestelmää. Yksilökeskeisyys ja työssäkäyvien määrän väheneminen voivat horjuttaa tätä perustaa, ellei yhteisöllisyyttä ja luottamusta vahvisteta.
Luonto hyvinvoinnin lähteenä
Onko luontolähtöisellä toiminnalla eväitä auttaa yksilöä ja yhteiskuntaa laajemminkin? Tutkimukset osoittavat, että luonto tarjoaa merkittäviä terveys- ja hyvinvointivaikutuksia, kuten stressin lieventymistä ja mielialan kohenemista. Pelkkä metsässä kävely rauhoittaa ja palauttaa. Luonnossa vietetty aika suojaa myös mielenterveyden haasteilta, vähentää masennuksen riskiä ja tukee mielenterveyttä. Fyysisinä hyötyinä, verenpaine laskee, sydän- ja verisuoniterveys paranee ja allergiariskit pienenee. Tässä vain muutamia hyötyjä mainitakseni. Näillä yksilölle itselleen merkityksellisillä hyödyillä on valtava hyöty myös kansantalouden näkökulmasta. THL:n selvityksen mukaan luontoympäristö voi tuoda Suomelle jopa satojen miljoonien eurojen vuotuiset säästöt kansantautien torjunnassa.
Talkoohenki – kadonnut mutta löydettävissä
Suomalaisessa kulttuurissa talkoohenki on ollut pitkään yhteisöllisyyden ytimessä. Kyläyhteisöissä ja yhdistyksissä kokoonnuttiin rakentamaan, korjaamaan ja auttamaan ilman ajatusta henkilökohtaisesta hyöystä. Yhteinen tekeminen loi merkitystä ja vahvisti luottamusta. Nyky-yhteiskunnassa yksilökeskeinen ajankäyttö ja kiireet ovat kuitenkin nakertaneet tätä perinnettä: vapaaehtoistyö ei houkuttele samalla tavalla, ja moni kokee, ettei aikaa riitä yhteiseen ponnisteluun.
Olisiko kuitenkin hyvä palata jossain määrin takaisin aiempien vuosikymmenten yhteisöllisyyteen? Talkoohenki ei ole vanhanaikaista, vaan se voisi olla vastaus moniin nykyajan haasteisiin. Kun ihminen kokee, että hänen panoksensa on merkityksellinen ja että hän saa samalla itse voimaa ja iloa, syntyy uudenlainen yhteisvastuun kulttuuri ja yksilökin voi paremmin.
Luonto yhteisöllisyyden vahvistajana
Ennen yhteisön hyvinvointi meni yksilön hyvinvoinnin edelle. Yksilö ei miettinyt niinkään omaa onnellisuuttaan, vaan tyytyväisyys kumpusi yksinkertaisemmista asioista. Luonto pystyy opettamaan meille tyytyväisyyttä ja jopa onnellisuutta oman elämän palikoista sekä auttaa huomaamaan hetken tärkeyden.
Ryhmämuotoisissa valmennuksissa, joissa yhdessä lähdetään metsään pysähtymään oman itsen äärelle ja samalla kuulemaan ryhmän muiden jäsenten tuntemuksia ja havaintoja luonnon vaikutuksista itseen, syntyy syvä kokemus yhteydestä. Tämä auttaa ymmärtämään ryhmän jäsenten ajattelua, tuo jäsenet lähemmäksi toisiaan ja lujittaa ryhmähenkeä.
Luontolähtöiset valmennusmenetelmät, kuten LuoVi, soveltuvat erinomaisen hyvin esimerkiksi työyhteisöjen valmennukseen. Ne yhdistävät yksilön hyvinvoinnin ja yhteisön voiman tavalla, joka rakentaa sekä henkilökohtaista että yhteistä resilienssiä.
Tulevaisuuden näkymä
Hyvinvointivaltion kehitys jatkuu vain, jos yksilö ja yhteisö nähdään toisiaan tukevina. Luonto voi toimia sillanrakentajana: se palauttaa yksilön voimia ja luo tilan, jossa yhteisöllisyys voi kukoistaa. Kun yksilö voi hyvin ja kokee olevansa osa yhteisöä, koko yhteiskunta on valmiimpi kohtaamaan tulevaisuuden haasteet.
Lopuksi
Yhteisvastuu ei ole vain velvollisuus, vaan myös voimavara. Luonto ja yhteisöllisyys yhdessä voivat tarjota yksilölle merkitystä ja iloa – ja samalla vahvistaa hyvinvointivaltion kestävyyttä tulevaisuudessa. Olemisen Poluilla uskon, että luonto ja yhteisöllisyys kulkevat rinnakkain – kun yksilö voi hyvin luonnossa, koko yhteisö vahvistuu, ja yhdessä voimme rakentaa kestävää hyvinvointia tulevaisuuteen.