Aamulla, kun avasin Kaarne Artin postauksen karhusta ja korpista, jokin minussa nytkähti. Teksti kertoi siitä, kuinka nämä kaksi kulkevat samaa tarinaa kahdesta suunnasta – karhu maan syvyyksistä, korppi taivaan ja rajojen välimaastosta. Luin sen ja palasin lukemaan uudelleen hitaasti – mitä juuri olin lukenut? Tunsin, miten sanat osuivat johonkin, joka oli jo valmiiksi liikkeessä.
Ehkä siksi korppi ei jättänyt minua messupäivänä rauhaan.
Olin edellisenä päivänä Olemisen Polut -valmennuksen kanssa Juuristo hyvinvointimessuilla. Ihailin korppikorua jo edellisenä iltana oman messupisteeni rakentamisen jälkeen. Messupäivänä huomasin itseni palaavan uudelleen Kaarne Artin pöydän äärelle. Siellä se roikkui – korppi. Musta, viisas, hiljainen. En ollut ajatellut korppia voimaeläimenäni, mutta se tuntui katsovan minua tavalla, jota en osannut ohittaa. Lopulta ostin korun, vaikka en vielä tiennyt miksi.
Seuraavana aamuna tiesin.
Karhu, joka on vuosia ollut minulle turvan ja juurevuuden symboli, tuntui nyt etäiseltä. Ei väärältä, mutta valmiilta. Karhu oli tehnyt tehtävänsä. Sisäinen maisemani oli muuttunut, ja korppi oli tullut kertomaan siitä.
Maisemat, jotka kutsuvat – ja ne, joista täyttyy
Olen huomannut saman luonnossa. Välillä metsä vetää puoleensa niin, ettei mikään muu tunnu oikealta. Metsä on karhun valtakuntaa: hiljainen, syvä, sisäänpäin kääntynyt. Siellä muutos tapahtuu hitaasti, kuin maan alla.
Mutta kun sisäinen työ on tehty, metsä ei enää kutsu samalla tavalla. Silloin huomaan kaipaavani vettä. Sen liikettä, virtausta, jatkuvaa muodonmuutosta. Vesi on korpin elementtiä – rajojen ylittämistä, uuden näkemistä, siirtymää.
Maisema kertoo, missä vaiheessa olen. Kun olen täyttynyt yhdestä, toinen alkaa houkutella.
Korppi myyttien ja muutoksen lintuna
Korppi ei ole vain lintu. Monissa kulttuureissa se on valon ja ymmärryksen tuoja – se, joka varastaa valon pimeydestä ja antaa sen ihmisille. Joissakin shamanistisissa tarinoissa korppi synnyttää ensimmäisen ihmisen, kuin muistutuksena siitä, että elämä itsessään on jatkuvaa uudelleenmuotoutumista.
Ja se valkoinen höyhen, jonka sanotaan lepäävän korpin vasemman siiven alla – se ohjaa sen lentoa. Korppi ei lennä sattumalta. Eikä se ilmesty ihmisen elämään sattumalta.
Kun luin Kaarne Artin tekstin, ymmärsin, miksi korppi oli seurannut minua messupäivänä. Se ei ollut vain koru. Se oli viesti. Suunnan näyttäjä. Merkki siitä, että sisäinen maisemani oli siirtymässä metsästä veden äärelle, karhun hiljaisesta työstä korpin kirkkaaseen näkemykseen.
Transformaatio on maiseman vaihtumista
Transformaatio ei tapahdu yhdessä hetkessä. Se on sarja pieniä siirtymiä, joissa jokainen vaihe tarvitsee oman maisemansa – ja oman oppaansa. Muutos ei ole pelkkä oivallus, vaan prosessi, jossa ihminen kulkee ensin syvälle itseensä, kohtaa sen mitä on kohdattava, ja nousee sitten uuteen näkökulmaan.
Karhu kulkee kanssani silloin, kun tarvitsen juuria. Korppi silloin, kun on aika nähdä toisin.
Olemisen Polut – nimi, joka kantaa tämän kaiken
Kun kirjoitin tätä tekstiä, ymmärsin, että juuri tätä olen tarkoittanut myös yritykseni nimellä. Olemisen Polut ei ole vain kaunis ajatus, vaan kuvaus siitä, miten ihminen elää ja muuttuu.
Oleminen on se, mikä on totta juuri nyt. Polut ovat ne suunnat, jotka avautuvat, kun ihminen on valmis liikkumaan. Ja Olemisen Polut on se matka, jossa nämä kaksi kohtaavat – hetki kerrallaan, maisema kerrallaan.
Valmennustyössä saan usein olla todistamassa sitä hetkeä, kun valmennettava siirtyy omassa sisäisessä maisemassaan metsästä veden äärelle. Kun jokin vanha on tullut valmiiksi ja uusi alkaa hahmottua. Se on hetki, jossa katse kirkastuu, hengitys syvenee ja ihminen tunnistaa oman voimansa uudella tavalla.
Se on yhtä huikaiseva minulle kuin hänelle. Se on transformaatio – ja juuri sitä varten Olemisen Polut on olemassa.
Kun karhu väistyy ja korppi astuu tilalle
Kyse ei ole menetyksestä. Kyse on siitä, että jokin sisällä on valmis liikkumaan. Luonto ei koskaan pakota. Se kutsuu. Ja kun sen kutsuun vastaa, huomaa usein, että juuri se maisema, juuri se eläin ja juuri se symboli oli täsmälleen oikea siihen hetkeen.